Ota yhteyttä: asiakaspalvelu p. 09 - 68 99 8989 (arkisin 10-18) tai asiakaspalvelu@sissos.com

Ostoskori:

0 tuotetta - 0,00 €
Ostoskori on tyhjä.

0

Mitä on Paintball?

Pelkistettynä pelin idea on itse välttyä osumilta, ja merkata vastapuolen pelaajat ampumalla heihin värijälki. Osuman saaneet pelaajat poistuvat kentältä, mutta pääsevät takaisin pelaamaan seuraavassa erässä. Vastustajien merkkaamisen lisäksi peleissä on usein muukin tavoite, esimerkiksi vastustajajoukkueen lipun ryöstö. Uusien pelimuotojen keksimisessä ainoastaan mielikuvitus on rajana!

Paintballissa kontakti vastustajaan otetaan ampumalla. Juuri tämä vastustajan vaaniminen ja vaaran tunne herättää ihmisten mielikuvituksen ja selviytymisvaistot ja antaa kroppaan adrenaliiniruiskeen. Pelin aikana ei ehdi keskittyä muuhun kuin itse peliin, vastustajien kuulien väistämiseen ja voittostrategiaan.

Paintballista nauttiakseen ja siinä pärjätäkseen ei tarvitse olla huippu-urheilija, vaan jokainen pelaaja voi painottaa pelissä niitä osa-alueita, joissa on itse hyvä. Joku oppii nopeasti ampumaan tarkasti, toinen osaa liikkua kentällä nopeasti tai huomaamattomasti. Kolmannelle sopii hyvin oman porukan pelitaktiikan suunnittelu ja neljäs on luontainen johtaja.

Lajia voi harrastaa erilaisissa ympäristöissä: metsissä, kaupunkikentillä, pelloilla jne. Vain mielikuvitus (ja maanomistajan lupa/laki) on rajoitteena. Tylsää pelaaminen ei ole koskaan, rakennettujen kaupunkikenttien tiivistunnelmaisista ja nopeista peleistä laajojen ulkokenttien hieman hidastempoisempaan pelirytmiin.

Paintball tarjoaa myös mahdollisuuden joukkueiden väliseen kilpailemiseen SM-liigan, divisioonien ja yksittäisten turnausten muodossa. Kilpapaintball poikkeaa aika tavalla harrastuksena pelattavasta rennosta ja leikkimielisestä pelistä, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Paintball sopii hyvin kaveriporukan viikonloppuaktiviteetiksi vaikka yhdistettynä kesämökkireissuun, ohjelmanumerona polttareihin tai jopa yritysten tykypäiviin.

Paintballin lähteillä

Paintball on yksi tuoreimmista urheilulajeista, ensimmäinen peli pelattiin vasta vuonna 1981. Verrattuna esimerkiksi jalkapalloon tai jääkiekkoon, joiden historiaa voidaan seurata vuosisatojen taakse, paintball on vielä ala-asteiässä.

Pelin idea sai alkunsa keväisenä iltana joko vuonna 1976 tai 1977 Floridassa Jupiter-saarella. Sikäli poikkeuksellista on, että paintballin keksijät osataan nimetä, mitä ei voida sanoa kovin monesta muusta lajista. Tuolloin paikalla olivat Charles Gaines, Hayes Noel ja Bob Gurnsey.Tuolloin ei tietenkään puhuttu paintballista eikä Survival Game:sta, vaan aiheena oli, miten saataisiin yhdistettyä esim. suurriistan metsästyksen yhteydessä tai muussa vaaratilanteessa ihmisen tuntema adrenaliinin ja terävöityneiden aistien aiheuttama jännityksen ja pelon tunne vaarattomaan ympäristöön.

Kiistan aiheena oli myös se, että Gurnsey väitti maalaisympäristössä kasvaneen ihmisen selviytyvän kaupunkilaista paremmin esimerkiksi väijytystilanteessa. Tämä elinympäristön tuomien kykyjen puolustaminen ei purrut Noeliin, joka väitti, että selviytymiskyvyt ovat samoja, oli ne sitten opittu metsällä tai Wall Streetin pörssisaleissa. Väittely päättyi ratkaisemattomaan, mutta se ei suinkaan kuollut pois, vaan sitä jatkettiin vuosien saatossa mitä erilaisimmissa paikoissa etsien keinoja sen ratkaisemiseen.

Sitten ratkaisu löytyi: "Nel-Spot 007 Color Marking Gun," eli kuula-ase, joka oli tuolloin myynnissä esim. kaadettavien puiden merkkaaminen hankalassa maastossa, sekä riistan ja karjan laskennan helpottamiseen. Silloin mukaan tuli myös ihmisten merkkaaminen sen selvittämiseksi, kuka selviytyisi parhaiten. Ensimmäinen peli Kun väline oli löytynyt, ryhtyivät keksijät järjestämään ensimmäistä peliä, joka saatiinkin aikaan kesäkuussa 1981 New Hampshiressä. Ensimmäiseen peliin osallistui kaksitoista henkilöä, joista jokainen pelasi kaikkia muita vastaan. Pelin voittaisi se, jonka onnistuisi ensimmäisenä noutaa neljästä pelikentällä olevasta lippukolmiosta liput ja viedä ne toiseen kahdesta sivurajoilla olevasta tukikohdasta. Koska kellään ei tuolloin ollut mitään käsitystä siitä, miten peli lähtisi käyntiin, niin aikarajaksi asetettiin hulppeat kaksikymmentäneljä tuntia. Pelaajat lähtivät liikkeelle kukin eri kohdista sivurajaa, siten etteivät alussa nähneet toisiaan.

Peliä edeltävänä iltana järjestettiin eräänlainen vedonlyöntitilaisuus, jossa saattoi lyödä vetoa eri pelaajien voiton puolesta. Vaikkei kellään ollut mitään varmaa tietoa tulevan pelin kulusta, niin metsästäjien ja Vietnamin veteraanien epäiltiin olevan todennäköisempiä voittajia.

Mitäpä kukaan tiesi? Veteraanien toteamus pelin jälkeen oli, että "Siinä ei ole mitään samankaltaista Vietnamin kanssa." Voittajaksi selviytyi metsämies, mutta häntä ei kukaan pelin aikana nähnyt, eikä hän ampunut laukaustakaan. Ehkäpä tästä löytyi sitten vastaus siihen, oliko maalaispoika paremmassa asemassa kuin kaupunkilainen. Toisenlaisiakin tarinoita syntyi, sillä eräs kaupunkilaislääkäri päätti kesken pelin jättää lippujen noutamisen sikseen ja jäädä vain vaanimaan muita pelaajia. Hänen onnistui eliminoida viisi pelitoveriaan ennen pelin loppumista, mikä on iso määrä kahdestatoista pelaajasta. Lisänimi "Dr. Death" meni oikealle miehelle.

Ensimmäisessä pelissä nähtiin myös ensimmäinen antautuminen, kun lujahermoinen pelaaja käytti päätään ja onnistui kaasun loputtua hämäämään toisen pelaajan antautumaan, ja merkkasi tämän sitten rikkomalla värikuulan tämän vaatteisiin. Kaikenlaista improvisointiakin nähtiin, muun muassa kävyn käyttö muka kranaattina epätoivoisessa tilanteessa.

Kaikki peliin osallistuneet luovuttivat ennen peliä oman pelisuunnitelmansa suljetuissa kirjekuorissa. Jälkikäteen todettiin, ettei kukaan ollut noudattanut suunnitelmaansa. Sama pätee melko hyvin nykyisiin metsäpeleihin.

Varusteet

Ensimmäisessä pelissä käytetyt Nel-Spot-pistoolit muistuttivat nykyisiä värikuula-aseita vain piipun ja kahvan osalta. Niissä ei ollut pumppukahvaa latausta helpottamassa, vaan latausliike suoritettiin rungon kyljessä olevaa tappia vetämällä. Tämä vei nopealtakin pelaajalta 2-3 sekuntia, joten kun ensimmäinen pumppu keksittiin kiinnittää, tulinopeuden lisäys oli huomattava. Myös toisessa tärkeässä varusteessa, värikuulissa, on tapahtunut huomattavasti muutoksia. Ensimmäiset kuulat eivät olleet vesiliukoisia, vaan esim. puiden merkitsemiseen käytettyinä niiden piti nimenomaan kestää kosteutta, joten alkuaikoina väriä sai hangata pois tärpätillä. Pelien jälkeiset pesutalkoot olivat alkuaikoina yksi hyvä syy lisää välttää osumia.

Hyvin kuuluisaksi muodostunut Splatmaster ei ollut ensimmäinen värikuula-ase, mutta se oli ensimmäinen pelikäyttöön valmistettu värikuulia ampuva ase. Sitä ryhdyttiin valmistamaan, jotta lajista saataisiin edullisempi aloittaa, ja tavoite saavutettiinkin edullisista muovipolymeereistä tehdyn rungon avulla.

Suojavarusteista suojalasit eivät olleet pelin aloitusvaiheessa mitenkään erikoisia, vaan käytössä oli todennäköisesti jos jonkinlaista kaupan hyllyltä löytynyttä suojusta. Motocross-varusteistaan tunnettu JT Racing ryhtyi sittemmin valmistamaan nimenomaan paintballiin tarkoitettuja suojalaseja, jonka jälkeen markkinoilla on nähty useampiakin alan yhtiöitä.

Mitä sitten tapahtui?

Ensimmäisen pelin jälkeen lajin liikkeellelähtö ei ollut mitenkään vauhdikas. Jonkin ajan kuluttua pelattu toinen peli oli kuitenkin jo joukkuepeli ja siinä nähtiin myös ensimmäinen naispelaaja. Tämän jälkeen uuden lajin markkinoinnissa oli ongelmia lähinnä sen vuoksi, että ihmiset eivät halunneet investoida kohtuullisen suuria summia täysin tuntemattomaan asiaan. Tämä ongelma ratkesi, kun keksittiin vuokraustoiminnan aloittaminen, ja siitä eteenpäin kasvu olikin huimaa. Yhdysvaltoihin perustettiin muutamassa vuodessa noin neljäsataa kenttää, joiden avulla laji saatiin leviämään vauhdilla.

Lajin kasvaessa Bob Gurnseyn perustama National Survival Games alkoi järjestää vuokraustoimintaa franchising-pohjalta sekä kansallisia mestaruuskisoja, muttu tuolloin turnaukset olivat varsin erilaisia kuin nykyään. Yleisimmässä formaatissa joukkuekoko oli viisitoista pelaajaa ja peliaika pisimmillään kaksi tuntia, (joista on sittemmin tultu huomattavasti alaspäin). Peliajoista johtuen turnauksissa saatettiin pelata vain pari peliä päivässä per joukkue ja pelit olivat myös kenttien ison koon takia huomattavasti hidastempoisempia kuin nykyiset.

National Survival Games kaatui sittemmin oikeusjuttuihin mutta laji on levinnyt kulovalkean tavoin viimeisen kahden ja puolen vuosikymmenen aikana. Viimeisimpien arvioiden mukaan Yhdysvalloissa paintballia harrastaa vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä ja kilpapuolella on jo nähty ensimmäiset aivan ammattimaisesti pelaavat joukkueet. Eivätpä herrat Gaines, Noel ja Gurnsey aloittaessaan tienneet minkälaisen lajin pistivät liikkeelle.

Lähde: Paintball.fi

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä linkit:
- Usein kysyttyjä kysymyksiä ja niihin vastauksia
- Miten aloittaa Paintball harrastus?
- Takuu ja tuki