18.08.2009 Tässä jaksossa riipaisen pumppupelaamisen perusteita ja käyn läpi syitä mitä pitävät minua kentällä pumpputoiminen merkkain kädessä ”parempia” merkkaimia vastaan. Historiaa Kun aloitin pelaamisen 1993 pumpputoimisten merkkaimien (sterling, phantom, maverick, trracer jne.) arvostus ei ollut huipussaan. Oltiin päästy hiljattain pumppuvaiheesta yli ja puoliautomaatit tekivät tuloaan. Merkkain oli parempi kun sillä sai ammuttua mahdollisimman nopeasti, tai ainakin niin nopeasti kun VL2000 sähköloaderi kerkesi syöttämään, eli pumppu ei ollut enää vakavasti otettava vastus. SM-liiga pyörähti käyntiin samoihin aikoihin ja alkoi kunnon kilpavarustelu. Jos pelasit joukkueessa oli sinulla käytännössä Automag tai Autococker (muutama hassu Vector pyöri mukana, mutta se homma kuihtui kasaan), mutta kukaan ei pitänyt sinua minään jos marssit kentälle pumpun kanssa, eikä käsittääkseni kukaan tätä oikeastaan yrittänytkään. Pumpuilla kyllä pelattiin vielä tuohon aikaan mutta lähinnä siitä syystä että vuokra-aseina oli suurella osalla firmoista Maverickit. Yhdellä liigakierroksella se sitten tapahtui, minicockerini lakkasi toimimasta. Koitin korjata vikaa kuumeisesti mutta tarvittavaa varaosaa ei löytynyt keneltäkään. Joukkueen vara-asekin oli jo käytössä (olisikohan ollut Tippmann Pro-Am) joten ainoaksi toivokseni jäi Englannista hetken mielijohteesta tilaama autotriggerillä varustettu Sniper II. Silloin ajattelin vielä ”ase on yhtä hyvä kuin se on nopeakin” mentaliteetillä, eli olin jo puoliksi luovuttanut kun lompsin kentälle koska kädessäni ei ollut enää 8 kuulaa sekunnissa sylkevää höyrykonetta. Pelin aikana huomasin kuitenkin keskittyväni enemmän kommunikointiin ja liikkumiseen kuin ampumiseen, toisin sanoen lopetin aseen takana piiloskelun ja keskityin pelaamiseen. Muistan vieläkin ensimmäisen tiputuksen jonka sain Sniperilla. Vastustaja oli mäen päällä kaatuneen puunrungon takana, etäisyyttä 45-50 metriä. Näin pään vilahtavan suojan takaa ja ammuin vaistolla ”sinne suuntaan” 2 ensimmäistä laukausta osui puun runkoon ja kolmas löysi osoitteeseensa. Puun takaa nousi hämmästynyt vastustaja kuula tuulilasissa. Pelipäivä jatkui, otteluita tuli lisää ja onnistuin ampumaan parhaimmillaan 3 vastustajaa per peli, pumpulla! Nyt en tuntenut olevani enää altavastaajan roolissa mutta silti kaipasin nopeampaa merkkainta, koska jos pumpulla sai 3 eliminaatiota niin semillä olisi saanut AINAKIN 5, tosin enää en usko näin. Harmi sinänsä että sain kokkerin korjattua ja jatkoin sillä pelaamista, pumppu jäi muutamia treenejä lukuun ottamatta täysin taka-alalle ja lopulta en edes jaksanut kantaa sitä mukana pelikassissa. Sitten tuli sähkömutkat Viimeistään tässä vaiheessa kaikista pumpputoimisista merkkaimista tuli arvottomia, hyödyttömiä ja naurettavia. Miksi kukaan haluaisi pelata pumpulla kun voit ampua 15-20 kuulaa sekunnissa sähköllä! Mekaanisella merkkaimella pelannutta katsottiin jo niin pahasti kieroon ja välineiden kehityksessä tuntui olevan suuntana vain nopeampaa ja kovempaa. Maailmalla lajin puristit onnistuivat pitämään pumppupelaamisen voimissaan pahimpinakin aikoina, siitä ei vaan missään vaiheessa tullut suosittua, Suomessa homma oli täysin kuollutta. Pieni peinttiscene elää ja kehittyy kotimaisten kilpasarjojen mukana, eivätkä pumput sopineet kuvioihin mukaan. Sitten jokin muuttui, ehkä ihmiset kyllästyivät 17 kuulaa sekunnissa ampuvia, jatkuvasti huijaaviin pelaajiin ja hakivat turvaa lajin toisesta ääripäästä. Tulinopeus nollaan ja hauskuus täysille. Pumppupelaaminen räjähti ja levisi maailmalle joukkueiden kuten LA Hitmenin, Chickun Nuggetzien ja Pumpensteinin avustuksella. Hitmen pelasi sekoitetuin merkkaimin NPPL sarjaa 2. divaritasolla, eli takamiehillä oli sahkömutkat joilla sai vastustajia ammuttua sisään ja etumiehet pelasivat pumpuilla…ja voittivat vaikka vastustajat ampuivat kaikki supernopeilla avaruuspyssyillä! Viimeistään tämä sytytti sisälläni yhden miehen kapinan teknistä kehitystä vastaan ja samoihin aikoihin markkinoille tuli CCM:n valmistama S6 pumppukonekivääri, olin myyty. Pumpulla pelaaminen Pumpulla pelaaminen tuo selvän lisähaasteen peliin, on osuttava ensimmäisellä kuulalla, eikä ensimmäisellä sarjalla. Tulivoimaan ei voi luottaa ollenkaan vaan on luotettava omiin taitoihin ja tiimityöskentelyyn. Liikkumisen määrä korostuu koska kulmia vastustajien kylkeen joutuu etsimään, pyssytappeluihin ei tee mieli jäädä. Pelityyli muuttuu lähes yhtä paljon kuin muuttuu kuulan kulutuskin. Normaali pelitreeneissä saan sähkömutkalla kulumaan n.2 laatikkoa, eli 4000 kuulaa. Pumpulla koko päivän kestävissä peleissä saa hädintuskin kulumaan yhden pussillisen, eli 500 kuulaa, toki hyvällä pumpulla on mahdollista ampua nopeasti ja paljon, mutta se ei vastaa enää tarkoitusta. Less paint, more balls. Todelliset pumppu hifistelijät jättivät varusteiden kilpavirittelyn sikseen ja sallivat ainoastaan 10 kuulan tuubien ja 12 grammaisten pikkukaasujen käytön. Tämä suuntaus sai nimen Stock Class jonka säännöt ovat pysyneet lähes muuttumattomina jo vuosikymmeniä. Rajoitettu kuulamäärä lisättynä rajoitettuun laukausmäärään per kapseli tekee stock classin pelaamisesta erittäin haastavaa. Ehkä jopa liiankin tiukat säännöt ja kalustorajoitukset ovat pitäneet tämän muodon pumppupelaamisesta pimennossa eikä se ole koskaan saavuttanut valtavirran suosiota. No mikä sitten on hyvä pumppu? Mikä tahansa mikä sopii sinun käteen ja ampuu suoraan. Suoraan ampuminen on yleensä suoraan verrattavissa käytettävän kuulan laatuun ja yhteensopivuuteen käytössä olevan piipun kanssa. Liian suuri piippu ja liian pieni kuula aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa kuulien pyöriessä merkkaimen piipusta ulos. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä ”roll out” ja ainoa parannuskeino on oikean kokoisen kuulan löytäminen piippuun nähden. Samalla kuulan ohi piipun reunoja pitkin pääsevän ilman määrä vähenee ja tämä taas johtaa fps heittelyn pienentymiseen. Lähes poikkeuksetta suosittelen ampumaan herkintä mahdollista kisakuulaa pumpun kanssa. Olet tehnyt turhaan töitä jos 5 minuutin ryömimisen jälkeen ampumasi yksittäinen kuula osuu, mutta kimpoaa vastustajasi hihasta. Hyvä regulaattori tasaa vielä entisestään lähtönopeuksien vaihtelua antamalla tasaisen paineen merkkaimen sisälle, osaan merkkaimista ei erillistä regulaattoria tarvitse edes laittaa. Pumppuliikkeen keveys vaihtelee merkkaintyypeittäin ja toimintaperiaatteiltaan. Kokeilemalla eri toiminnalla kukkuvia pumppuja itse, löytyy se oma juttu parhaiten. Pääsääntöisesti matalalla paineella toimivat, kevyesti jousitetut pumput ovat kevyempiä myös ladata ja helpompia ampua nopeasti. Mistä tahansa kokkeripohjaisesta merkkaimesta saa rakennettua hyvinkin helposti täysin kilpailukykyisen pumpun, tarvitaan vain oikean mallinen pumppu kitti ja hetki aikaa. Vaihtoehto pumpuille? TPX pistoolin tultua markkinoille näkisin sen tuovan mukanaan uuden aallon ”handicapped”, eli varusterajoitteisia pelaajia. 8 kuulan lipas ja 12 gramman pikkukaasut tuovat mukaan yllättäviä tilanteita kokeneimmillekin kisapelaajille. Laadukkaan oloinen kompakti paketti toimii myös kakkos aseena skenaariopelaajien varustuksena. Jani "Grande" Andersson