27.10.2011

Saavuin Pariisiin jo torstai aamusta jotta reissussa olisi vähän aikaa muullekin kuin peintin kuvaamiselle. Päivä 1 menikin turistinähtävyyksiä kierrellessä ja ottaessa selvää miten paikallista metrokarttaa luetaan. Kun katsoin kyseistä karttaa päätin ettei reilun puolentoista kilometrin kävely olekaan yhtään paha juttu pelikamojenkaan kanssa verrattuna mahdolliseen eksymiseen suurkaupungissa. Ostin junaliputkin valmiiksi ettei mikään voisi kusta heti aamusta, sillä ensimmäinen buukattu tiimi pelasi ottelunsa jo 08.20 paikallista aikaa. Ei muuta kuin iltapalan kautta hotelliin, kamat pakettiin ja unta kupoliin.

Huippuvirkistävien 5 tunnin yöunien jälkeen herätys, tokkurassa kamat niskaan, hotellista ulos ja tietty käännös väärään suuntaan. Hämärässä suunnistaminen on taitolaji jota en tunnusta hallitsevani, tai suunnistaminen ylipäätään. Onneksi lukiossa tuli vahingossa opiskeltua ranskaa kolmen ja puolen kurssin verran ja ainoalta siihen aikaan vastaan tulleelta kulkijalta sainkin ohjeet asemalle.
 
Suora junamatka pariisin keskustasta paikanpäälle kesti 45 minuuttia. Eksymisen vaaraakaan ei tällä etapilla ole sillä Euro Disney on osuuden päätepysäkki, tai näin sitä voisi helposti luulla. Steissin INFO pisteen kaveri väitti suuntaa kysyttäessä että pelit pelataan yksi pysäkki takaisinpäin, mutta en ole ennenkään uskonut ranskalaisen sanaan ja hetken palloiltuani löysinkin Eclipsen vaatteisiin pukeutuneita, kovasti paintball pelaajan näköisiä kavereita joita lähdin seuraamaan.


PERILLÄ!

Jo kaukaa tunnisti pelin aloitussummerin äänen ja sitä seuraavan vaimean rätinän joka askeleittain kasvoi saaden adrenaliinin virtaamaan. Hymähdin ääneen kohonneelle jännitystasolle sillä olinhan ”vain” menossa kuvaamaan pelejä enkä kentällä mutka kourassa, silti iski suoritusvaihe päälle ja pahasti. Telttoja, katsomoita, taas aloitussummeri ja lisää rätinää jo käynnissä olleen rätinän päälle.
Media teltan etsimistä,  all access rannekkeen hakemista, lomakkeen täyttämistä, kuvan ottamista ID korttia varten, kortin tulostumisen odotusta, Media paidan metsästystä….yksinkertaiseksi tätä prosessia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua sillä jokainen piste oli erillään.
Kun olin saanut nämä pakolliset pahat alta pois oli ensimmäisen kuvattavan pelin alkuun vajaa 10 minuuttia aikaa. Kamera sekä muut kamat loksahtivat kasaan uudessa EM-ajassa ja juosten kohti ampumisen ääntä, vielä piti löytää oikea kenttä.

GAME ON!

Kaikille muille paitsi kolmosdivarin kentille oli vedetty turffi ja tässäkin kasvoi niin tasainen luonnonnurmi ettei voinut valittaa (kenttiä yhteensä 4). Tupla pitit, joka kentällä kuuluttaja kertomassa kuka pelaa nyt, kuka pelaa seuraavaksi ja riittävästi kenttähenkilökuntaa. Homma toimi mallikkaasti ja koko turnauksen ajan mentiin aikataulussa edellä (toki nopeasti pelaava layout auttoi myös asiaa). Puitteet olivat omasta mielestä sellaiset kuin tämän tason kisoilta toivoa saattaa, ainoana miinuksena ehkä media-teltta joka oli lähinnä sisältä pöytää ja pientä jääkaappia lukuun ottamatta tyhjä, pystytettynä parkkipaikalle.
 
SPL ja CPL joukkueiden pelejä varten oli kaksi katsomokenttää jonka pelejä pääsi maksutta seuraamaan kuka tahansa. Nimijoukkueiden pelatessa istumapaikat oli lähes poikkeuksetta viety ja kentän laidallakin oli tungos. Kävin muutaman pelin katsomassa (oluen ja hodarin kanssa tietty) kun kuumuus alkoi vaivaamaan mm. Dynasty vs Art Chaos matsi oli parempaa viihdettä kuin mitä mikään elokuvateatteri pystyy tarjoamaan. Siinä nenän edessä veti Fedorov Oliver Langia käkättimeen ja tuuletti päälle. Joukkueita oli viimeistä osakilpailua ja parempia sijoituksia varten stäkätty jenkkipelaajilla ja ainakin omiin silmiin osui sellaisia nimiä kuin Justin Rabackoff, Glenn Takemoto, Goff Grayson , Chad George ja Bobby Aviles. Katsojat kannustivat joukkueita tavalla joka ehkä muista urheilulajeista paremmin tunnetaan, ei mitään perus kännihuutelua vaan mukana tilanteissa eli niin puolesta ja vastaan huutajat, urheilujuhlan tuntua jonka keskellä suomipoika oli ihan ihmeissään.
 
Myös tavaravalmistajille Pariisi tuntui olevan iso juttu ja esillepano/myyntiständeihin oli panostettu. Jenkkifirmoja oli paikalla vähintään yhtä paljon kuin euroversioita ja rahaa olisi saanut uppoamaan kaikkeen uuteen kiiltävään loputtomasti. Ihmisvilinän lomassa näki aina silloin tällöin jotain kuvista tai videoista entuudesta tuttuja hahmoja ja välillä joutui pysähtymään miettimään mistä tuokin kaveri oli tuttu.
 
Kymmenittäin uusia kavereita, pari uutta tuttua kuvaus/kuvien julkaisupuolelta, rekkamiesrusketus ja 12 000 kuvaa rikkaampana oli ihan kiva palata takaisin. Pakko todeta vielä loppuyhteenvetona, paras ”pelireissu” jonka olen koskaan tehnyt, enkä edes pelannut yhtään ottelua. 

Grande

Kuvia Pariisin Millestä (aukeaa uuteen ikkunaan)

Gallery 1
http://paintballphotography.com/index.php?option=com_jfusion&Itemid=167&g2_itemId=135155

Gallery 2
http://paintballphotography.com/index.php?option=com_jfusion&Itemid=167&g2_itemId=147351

Gallery 3
http://paintballphotography.com/index.php?option=com_jfusion&Itemid=167&g2_itemId=209959